Maakuntahallitus
Pöytäkirja 24.08.2026/Pykälä 103

Maakuntahallitus 24.08.2026 § 103  

111/03.00.00/2026  

Valmistelija Heli Gynther

 puh. +358 40 4855 109

 heli.gynther@ekarjala.fi

Valtiovarainministeriö on julkaissut lausuntopyynnön luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle matkailijaveroa koskevaksi lainsäädännöksi. Lausunto tulee antaa lausuntopalvelu.fi -sivustolla 31.8.2026 mennessä.

Lausuntoehdotus:

Etelä-Karjalan liitto kiittää mahdollisuudesta lausua matkailijaverolaista. Liitto suhtautuu matkailijaveron käyttöönottoon ja matkailuverolakiin varovaisen myönteisesti, mutta tiedostaen siihen liittyvät haasteet. Etelä-Karjalan liitto on lausunnon valmistelun yhteydessä kartoittanut alueen suurimpien kuntien ja matkailun alueorganisaation kantoja aiheeseen. Matkailijaveron käyttöönotossa nähdään sekä hyötyjä että riskejä.

Alueemme matkailu on viime vuosina kohdannut poikkeuksellisen rakenteellisen muutoksen Venäjältä suuntautuneen matkailun äkillisen ja pitkäkestoisen päättymisen vuoksi. Tämä on tuonut Etelä-Karjalaan tarpeen suunnata resursseja uusiin asiakassegmentteihin, markkinointiin ja saavutettavuuden parantamiseen sekä samalla uudistaa matkailun kehittämisen rahoituspohjaa. Tässä haastavassa tilanteessa matkailijavero voi oikein toteutettuna mahdollistaa matkailun pitkäjänteistä kehittämistä ja alueen elinvoiman vahvistamista.

Esityksen mukaan lailla annettaisiin kunnille mahdollisuus ottaa käyttöön kunnan alueella tapahtuvaan vastikkeelliseen majoittamiseen kohdistuva vero. Kyseessä olisi uusi ja uudentyyppinen kunnallisen verotusoikeuden piiriin kuuluva vero. Matkailijaveron voidaan läpikulkuerän tyyppisenä verona katsoa rinnastuvan arvonlisäveroon.

Lakiesityksen mukaan matkailijavero olisi arvoperusteinen vero eli 2-5 prosenttia majoituksen arvonlisäverottomasta hinnasta. Arvoperusteisen veromallin pohjalta matkailijaveron euromääräinen vaihtelu voi olla suurta eri majoitusten välillä. Arvoperusteinen veromalli on arvioitu kuitenkin toteutettavuuden, valvottavuuden ja yhdenvertaisuuden kannalta paremmaksi vaihtoehdoksi kuin määräperusteinen malli. Määräperusteisessa veromallissa vero määräytyisi euromääräisenä esimerkiksi majoitusvuorokausien tai majoittujien lukumäärän perusteella.

Etelä-Karjalan liiton näkemyksen mukaan prosenttivero voi nostaa korkeatasoisen majoituksen verorasituksen huomattavan suureksi ja vaikeuttaa alueen kansainvälistä kilpailukykyä. Siksi pidämme tärkeänä selvittää vielä mahdollisuutta arvoperusteisen prosenttiveron sijaan ottaa käyttöön kiinteä 1–3 euron vero henkilöltä ja yöltä. Euromääräinen vero olisi asiakkaalle ymmärrettävä ja ennakoitava sekä vastaisi Euroopassa yleistä käytäntöä.

Esityksen mukaan matkailijaveron käyttöönotto olisi kunnille vapaaehtoista. Veron soveltaminen kunnan alueella perustuisi kunnanvaltuuston päätökseen. Vero koskisi vain niitä kuntia, jotka ovat päättäneet ottaa veron käyttöön, ja niitä majoituksia, jotka tapahtuvat kyseisten kuntien alueella. Veroa sovellettaisiin yhdenmukaisesti koko kunnan alueella ja koko kalenterivuoden ajan kerrallaan. Matkailijaveron tuotto tilitettäisiin yleiskatteellisena tulona sille kunnalle, jonka alueella majoittaminen tapahtuu.

Etelä-Karjalan liitto pitää hyvänä sitä, että kunnilla on päätäntävalta veron käyttöönotosta. Tämä tosin vaikuttaa majoitusyritysten, kuntien ja alueiden väliseen kilpailukykyyn, jos vain osassa kunnista matkailijavero on käytössä ja valittavissa on samankaltainen kohde eri kunnassa. Siksi on toivottavaa, että päätöksiä veron käyttöönotosta tehdään yhtenäisesti yksittäistä kuntaa isommilla matkailualueilla. Matkailuyrityksillä ja -toimijoilla on oltava tasapuoliset toimintaedellytykset, ja vero ei saa vääristä kilpailua usean kunnan muodostaman matkailualueen sisällä.  Matkailutoimijat ovat myös nostaneet esiin lisäbyrokratian erityisesti pienille majoitusyrityksille, mökkivuokraajille ja sesonkiluonteisille toimijoille. Veron käyttöönoton yhteydessä pitäisi varmistaa yritysten hallinnollisen taakan minimointi.

Etelä-Karjalan liiton mielestä olisi parempi, jos vero tulee voimaan koko Suomessa ja kunnan päätösvalta kohdistuu vain veron määrään. Matkailualueittain tapahtuva vapaaehtoinen yhteensovittaminen ei yksin takaa pysyvää kilpailuneutraliteettia, sillä päätökset voivat vaihdella kunnittain ja vuosittain. Etelä-Karjalan kohteet kilpailevat lisäksi muiden Suomen matkailualueiden kanssa, eivät vain maakunnan sisällä. Valtakunnallinen malli ehkäisisi verottomuudella kilpailua, helpottaisi matkailijoille suunnattavaa viestintää ja yksinkertaistaisi usean kunnan alueella toimivien yritysten järjestelmiä. Paikallinen harkintavalta säilyisi, kun kunta päättäisi veron tasosta laissa säädetyllä vaihteluvälillä.

Keskeinen haaste lakiesityksen mukaisessa matkailijaverossa liittyy yleiskatteellisuuteen. Laki tarjoaa kunnille mahdollisuuden kerätä matkailutoiminnasta yleiskatteellisia tuloja, jotka kunta voi käyttää haluamaansa tarkoitukseen. Jotta matkailijavero olisi matkailuyritysten ja myös matkailijoiden näkökulmasta oikeutettu, tulisi sen tuotto kohdistaa puhtaasti kestävän matkailun toimintaedellytysten kehittämiseen ja tämä avoimesti myös viestiä.

Etelä-Karjalan näkökulmasta kiinnostava kysymys on erityisesti se, vahvistaako vero matkailun edellytyksiä vai muodostuuko siitä lisäkustannus tilanteessa, jossa alue hakee uusia kansainvälisiä matkailijavirtoja Venäjän rajan sulkemisen jälkeen. Maakunta ei ole kasvutilanteessa, vaan pyrkii vakiinnuttamaan ja pitämään kiinni alueen palvelutarjonnasta. Matkailuveron käyttöönotto edellyttäisi tarkkaan harkittuja viestinnällisiä panostuksia, jotta se ei vähentäisi alueen kiinnostavuutta ja vaikuttaisi mielikuviin.

Ehdotus Maakuntahallitus hyväksyy lausuntoehdotuksen Etelä-Karjalan liiton lausunnoksi.

Päätös